Waiting for the Rain, originally uploaded by falsummatti.
Toukokuinen iltapäivä. Kuuntelin taas vaihteeksi Sostakovitsin seitsemännen sinfonian. Sopii hyvin tähän maisemakuvaan. Sinfonia tunnetaan alustaan, jossa on kuultu sekä saksalaisten marssi Pietaria kohti että Neuvostoliiton kohtalo vallankumouksellisen puolueen kynsissä. Onneksi musiikista nauttiakseen ei tarvitse miettiä hämäriä poliittisia viestejä. Aloitus on toki vaikuttava, mutta siihen kyllästyy. Adagioon ei kyllästy niin nopeasti.
"I wrote my Seventh Symphony, the 'Leningrad,' very quickly. Icouldn't not write it. War was all around. I had to be with the people, I wanted to create the image of our country at war, capture it in music.[...] I wanted to write about our time [...] I feel eternal pain for those who were killed by Hitler, but I feel no less pain for those killed on Stalin's orders. I suffer for everyone who was tortured, shot, or starved to death. There were millions of them in our country before the war with Hitler began."
Sostakovitsin viehätys perustuu ehkä tietylle helppotajuisuudelle nykykuulijan korvassa. Yhdistelmään kuuluu tummasävyistä romantiikkaa, ironiaa ja riitasointuja. Säveltäjän onkin sanottu ratkaisevan ilmaisullaan ulkoisten ja sisäisten olosuhteiden ristiriitoja.
